sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Anna-Leena Härkönen - Loppuunkäsitelty

Anna-Leena Härkönen on yksi Suomen tunnetuimmista kirjailijoista. Jo hänen esikoisteoksennsa Häräntappoase, jonka hän kirjoitti ollessaan lukion toisella vuodella, toi hänelle julkisuutta. Anna-Leena Härkönen työskentelee kirjailijauransa lisäksi myös näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Hän on saanut kirjoistaan palkintoja, mm. J. H Erkon palkinto, Kiitos kirjasta- mitali ja Helsingin seudun mielenterveysseuran tunnustuspalkinto.

"Oletteko Kirsti Härkösen sisar?
Olen. Meillä on hyvin ikäviä uutisia. Nyt minä tiedän. Seuraava kysymys on turha. Kysyn sen. 

-onko joitain tapahtunut?
-On. Meillä on erittäin ikäviä uutisia.
-Mitä.
-Hän on kuollut."



Luin Anna-Leena Härkösen kirjan Loppuunkäsitelty, Otava 2005. Kirja on Anna-Leenan toinen omaelämäkerta, jossa hän kertoo ja käsittelee tunteitaan siskonsa Kirsti "Kiti" Härkösen itsemurhan jälkeen. Kirsti on kärsinyt jo kauan keskivaikeasta masennuksesta saamatta muuta hoitoa kuin lääkkeitä, koska Kirsti ei lääkäreiden mielestä ole tarpeeksi sairas, vaikka on jo aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa. Kirja on kirjoitettu Anna-Leenan päiväkirjamerkintöjen pohjalta ja kirja kertoo mitään kaunistelematta miten Anna-Leena yrittää selvitä arjestaan suihkussa käymisestä hautajaisten järjestelyyn asti. Härkönen, normaalin surijan tavoin, löytää itsestään syyllistä tapahtuneeseen: jos hän olisi auttanut enemmän.

 Teoksessaan hän myös nostaa esille koko Suomeen kohdistuvan ongelman: mielenterveystyö. Hän kritisoi sairaanhoidon leikkauksia. Härkönen kirjassaan kertoo, kuinka ennen mielisairaaloihin jouduttiin, mutta nykyään sinne päästään ja nykyajan hoitomenetelmiä ovat vain lääkkeet terapian sijasta.

Kirja oli mielestäni hyvä. Tekstin puhekielimäisyys oli minusta mukavaa vaihtelua tavalliseen kirjakieleen. Puhekielimäisyys mielestäni toi vahvemmin esille sen, että kaikki mitä kirjassa luki, oli Anna-Leenan omia ajatuksia Kirstin itsemurhasta ja siitä, mitä sen jälkeen hänen elämälleen kävi. Minä ainakin pystyin samaistumaan Anna-Leenan tilanteeseen hyvin. Tekstin kaunistelemattomuus toi elävyyttä ja uskottavuutta tekstilleen ja sen sanomalle. Teksti herätti myös kysymyksiä omastakin elämästä ja ajatuksia Ehkä minun pitäisi osoittaa läheisilleni, kuinka paljon välitän heistä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Uskon, että kirja auttaa paljon itsemurhan tehneen läheisiä. Kirja oli Anna-Leena Härköselle yksi terapia muoto, kirja auttoi häntä selviytymään ja uskon, että Anna-Leena tämän kirjan myötä myös auttaa muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Kirja minusta on loistava palvelu hänelle itselleen kuin muillekin.